Me, Myself and I

Ikuinen unelmoija vai myös toteuttaja?

Marraskuun alku, ensimmäinen päivä. Aluissa on mielestäni jotain taikaa, oli kyse sitten kuun tai vuoden alusta. Ne saa aina uskomaan itseen vähän enemmän ja ehkä yrittämäänkin vähän kovemmin. Varsinkin tässä kohtaa vuotta, kun alkaa usein jo tuntumaan, että paukut on loppu, kaikki on annettu, ei vaan jaksa ja on helpompaa odottaa uutta vuotta ja sen mukanaan tuomia lupauksia paremmasta minästä.

Vuodelle 2019 asetin jälleen lupaukseksi itselleni, että huomioin paremmin oman hyvinvointini ja otan aikaa itselleni, silloin kun sitä tarvitsen. Toki vuosi on sisältänyt niin paljon sellasta, että keskittyminen pelkästään itseen on ollut hieman hankalaa, sillä arjessa tulee huolehdittua myös niin monesta muusta; pienestä vauvasta, koirasta, kodista ja ehkä myös tuosta rakkaasta miehestä. Ja sitähän perhe on. Että huolehditaan toinen toisistamme, välillä yhdessä, kun taas välillä toinen kantaa ja huolehtii, sitten taas toinen. Mutta jotta jaksamme antaa itsestämme meidän rakkaille, on meidän pidettävä huolta myös itsestämme. Antaa itsellemme aikaa, lepoa, hellyyttä, hyväksyntää ja ennen kaikkea armoa. Kaikkea sitä mitä me aina annamme läheisillemme. Me itse olemme itsemme pahimpia ruoskijoita, tuomitsijoita ja aliarvioijia. Kuinka oppia puhumaan itselleen yhtä kauniisti, kannustavasti ja pyyteettömästi kuin puhuu ystävilleen? Sen minäkin haluan oppia.

Kuten kuva toivoo; toteuta tänään yksi oma unelmasi. Se voi olla hyvin hyvin pieni unelma tai mahdottoman suuri, elämänmittainen unelma. Mutta varmista, että se on omasi. Ei muilta tullut, ei väkisin väännetty vaan ihka oma.

Minun unelmani on pitkään ollut oman blogin perustaminen. Monia vuosia keksin hyviä selityksiä ja syitä, miksi minun ei vielä kannattanut alkaa kirjoittamaan blogia; aika ei ollut oikea, oliko minulla mitään kerrottavaa, mitä jos ketään ei kiinnostaisi, osaisinko edes, mitä jos tekstini täyttyisivät vain kirjoitusvirheistä.

Tänään on se päivä ajatella, että SO WHAT! Unelma on minun ja haluan sen toteuttaa. Mikäli ketään ei kiinnosta, niin ei se mitään, kirjoitan kuitenkin. Mikäli tulee pelkkiä kirjotusvirheitä, niin tuleepahan kiihotettua jonkun kielioppipoliisin aivonystyröitä. Pääasia, että tänään otan askeleen lähemmäksi itseäni, omia toiveitani ja unelmiani. Tee sinä samoin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *