Lifestyle

This is my happy place

Kyllä voi viikot olla erilaisia, vaikka niitä täältä kotiseinien sisältä paljon katseleekin. Jokseenkin tuntunut, että jonkinlaista rytmiä alkaa löytyä arkeen, mutta toki heti kun siitä mainitsee tai edes mielessään nauttii, on seuraava päivä taas täysin vastakohta. Mutta tää on nyt tätä.

Koti on aina ollut mulle latautumispaikka ja olen aina tykännyt, että kotona on viihtyisää ja valoisaa. En ole koskaan viihtynyt liian synkässä sisustuksessa, eivätkä 70- luvun sinapinkeltainen, oranssi ja ruskea tule näillä näkymin koskaan vierailemaan meidän kodin värimaailmassa(muuta kuin vaipassa, hedelmäkulhossa sekä vessanpöntössä).

Meillä ei vielä ole oikein minkäänlaista viikkorytmiä ja arki rullaa sovittujen menojen mukaan. Kerran viikossa käyn tapaamassa psykologia, jonka kanssa keskustelen koetuista asioista, lapsuudesta, aikuisuudesta sekä synnytyksestä ja uudenlaisesta arjesta äitinä. Nämä käynnit ovat täyttä kultaa, mutta väsyneeksi ne tekee. Joten seuraava päivä yleensä menee aika kotipainotteisesti. Tällä viikolla oli myös neuvola, jossa Nuppu(Nuppu oli tyttäremme työnimi raskausaikana, emmekä saaneet sitä sopimaan oikeaan nimeen, joten pidän Nuppu- nimen täällä blogin puolella) sai 3 kk rokotteet, joten valmistauduin henkisesti myös siihen, että loppuviikon tulisimme olemaan kotihiirinä, sillä viimeksikin itku oli herkässä koko ajan. Välistä meillä kaikilla. Virallisten käyntien lisäksi arkeamme täyttää kävelylenkit, kauppareissut ja ystävien näkemiset, aina silloin kun ne vaan ovat mahdollisia.

Olen kouluttautunut sosiaalialalle ja ennen äitiyslomalle jäämistä työskentelin nuorten kanssa. Työ oli vaativaa, toki antoisaakin, kun näki kuinka nuori löytää voimia itsestään ja oppii käyttämään niitä, mutta nämä hetken olivat kuitenkin aika harvassa. Työ oli hyvin sosiaalista ja en ehkä ole niin sosiaalinen ihminen kuin olen joskus ajatellut. Vaan oltuani päivän sosiaalinen, tarvitsen melkein toisen päivän lepoon ja yksinoloon. How great is that! Koti oli silloinkin aina paikka, jossa sai olla täysin oma itsensä, sai olla ihan hiljaa ja kuunnella vain omia ajatuksiaan(toki miehenkin joskus, mikäli ne eivät koskeneet poranteräistukoita tai jakopäänhihnan vaihtoa). Koti on siis aina ollut minulle the paikka ja pidän siitä, että se näyttää meidän näköiseltä, pölykoirakenneleineen päivineen.

Kuten arvasin, niin tämäkin perjantai päättyi sylittelyyn sohvalla ja koitetaan Nupun kanssa nopsaa kärvistellä rokotuskivut pois. Onneksi on ihana koti, missä viihtyy kun näitä pidempiä kotonaolojaksoja tulee, eikä ehkä edes kauppareissu ole mahdollinen. Kuten sanottu; this is my happy place.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *