Matkailu

Aina pitää olla jotain mitä odottaa

Kuulutko sinäkin tähän haaveilijoiden ryhmään, että aina pitäisi näköpiirissä (tai ainakin haaveiltavissa olevan matkan päässä) siintää jotain oikein mukavaa, mikä tekee myös tästä hetkestä siedettävän, vaikka olisi mikä paskamyrsky menossa.

Minä kuulun! Ja nyt alan jälleen raskauden jälkeen saamaan kiinni elämästä siinä mielessä, että ajatuksissa alkaa vierailemaan laivamatkat ja ulkomaanreissut ja kaikki ne perhoset vatsassa, mitä tällaisten reissujen odotus ja suunnittelu saa aikaan. Viime vuoden loppu ja tämä vuosi oli toisenlaista odotusta. Odotusta siitä, milloin voi tehdä raskaustestin, tuloksen odottaminen, odotus, milloin voin kertoa raskaudesta, millon tämä pahoinvointi loppuu, milloin selkäkivuista tuli näin saatanallisia ja milloin sinne synnyttämään mennään eli hyvin toisenlaista odotusta. Ne ajat olivat kuitenkin ainutlaatuisia ja näin turvallisen välimatkan päästä voin jo sanoa, etten vaihtaisi päivääkään pois(silloin luultavasti olisin vaihtanut vähintään joka toisen). En edes niitä, jolloin huutoitkinoksensin vessassa. Sillä kyllä ne päivät tekee raskaudesta todellisempaa kuin koskaan ja se on ihana tunne, varsinkin kun ei ollut kuin nähnyt pienen pähkinän vasta ultran kuvaruudulla ja on jo pelännyt kuvitelleensa kaiken. Tuokin aika sisälsi siis omanlaisensa perhoset vatsanpohjaan, mutta nyt mieleeni on jälleen pesinyt reissukärpäsentoukkia!

En malta odottaa, että pääsen näyttämään tyttärellemme suuren meren, jossa voi seilata laivalla ja avaran taivaan, jonne voi lentokoneella lähteä lentämään ja mitä kaikkea hänen mielikuvituksensa tulee keksimään lisää, kun hiukan kasvaa. Mutta toki tämä kaikki tulee olemaan uudenlaista matkailua, sillä reissumme pariskuntana tai kaveriporukalla olivat hyvin erilaisia ja totta puhuakseni hieman myös jännitän, että tuntuuko tulevaisuudessa lomat kuitenkin lomalta, kun ne mennään lapsen ehdoilla seuraavat vuodet. Se jää nähtäväksi.

Minua kiinnostaa myös kovasti tietää, että miten muut ajattelevat loman, sen odotuksen ja kuinka helppo on sisäistää, että nyt minulla on loma ja olen sen ansainnut. Minulla on/on ollut itseäni kohtaan aiiiivan brutaali ajatusmaailma. Minäpäs kerron. Aina samantien kun olemme varanneet ulkomaanmatkan(se on usein ollut the loma, koska kesälomia ei ole muuten kerennyt aiemmissa työpaikoissa kertyä), ajattelen, että nyt minun pitää alata painamaan hullun lailla töitä, ei sillä että rahaa siihen pitäisi siinä vaiheessa enää tienata, vaan että olen ansainnut loman. Sillä vain väsyneet ja kaikkensa antaneet ovat lomansa ansainneet. Ja jos minä olin siihen mennessä antanut vasta 70% itsestäni töissä, niin tässähän tulisi piru vie kiire, että ennätän päästä burn out.in partaalle ja saada sen surullusisenkuuluisan lomamoodini päälle. Saavutin kuitenkin tämän lomamoodin aina jossain kohtaa, sillä ajattelin pienistä arkisistakin hemmotteluhetkistä, että ei nyt, sitten lomalla vasta. Ei nyt mitään illallisia ja hierontoja, sitten lomalla olen ne vasta ansainnut. Joten kun lomamatkaa odottaa sen puolikin vuotta ilman itselle sallimia hemmotteluhetkiä, niin alkaa siinä näyttämään jo kummasti jyrän alle jääneeltä lapaselta.

Muille on paljon helpompi sanoa, että pidä nyt hyvä ihminen huilitauko tai vapaata, ettet väsytä itseäsi. Itselleni väsymys on taas ollut se mihin olen tähdännyt, jotta koen ansainneeni lomaa. (Näin kirjoittaessa ja ajatuksia avatessakin tämä kuulostaa aika kauhealta. Mutta eikö jo tiedostaminen ole askel kohti muutosta?) Seuraavan lomamatkan toivon olevan toisenlainen. Ei järkyttävää väsymystä, joka kestää lomasta ensimmäiset kolme päivää, ei kauheaa stressiä, että onko kaikki nyt varmasti lomalla täydellistä. Seuraavan loman tullessa haluan pystyä ajatella, että olen loman ansainnut, vaikka olisin ollut patalaiska paska koko vuoden. Eli sitä kohti!

Meillä haaveissa siintää, että ensi syksynä lähtisimme koko perheen kesken ulkomaanreissulle. Kohdetta ei ole päätetty ja haave on alkutekijöissä, mutta siellä se itää! Kunhan jouluihmisenä olen hypettänyt joulun 2019, niin tammikuussa luultavasti alkaa kova matkakuumeilu ja kaipuu kesämaisemiin. Eli kai voisin jo ajatella, että nyt on jo jotain mitä odottaa(ainakin vähän).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *