Me, Myself and I

Mamma lähtee rimpsalle!

Jälleen alkaa viikonloppu lähestymään ja samalla alkaa myös lähestymään tämän äidin ensimmäinen yönylireissu ilman vauvaa. Tulevana viikonloppuna lähden parhaan ystäväni kanssa viettämään pikkujouluja Vaasaan. Luvassa on hotelliyö, hyvää ruokaa ja varsinkin juomaa, tanssia, höpöttelyä eli kaikkea, mitä oli reissuillamme ennen vauvaa.

Muistan kuinka sanoin parhaille ystävilleni, että jos jossain kohtaa äitihormonit ottavat niin vallan, että alan kulkemaan Marimekon tunikassa, imetyskoru kaulassa ja perhosfikuurilla varustettu reppu selässäni, niin järjestäkää väliintulo. Tällä en nyt tarkoita, ettenkö arvostaisi tuohon kuvaukseen sopivia äitejä, mielestäni jokainen olkoon sellainen ja sennäköinen äiti kuin on. Mutta tiedän vain itsestäni, että jos tuon kuvauksen täyttäisin, olisin menettänyt jollain tavalla osan itsestäni. Kuten jo raskausaikana kriiseilin, että pystyisinkö olla enää oma itseni vauvan tulon jälkeen, tehdä välillä juttuja, joista itse nautin, olla omasamahulluitseni kun olemme ystäväporukalla ulkona, olla välillä itsekäs ja nauttia omasta rauhasta ja tärkein: olisinko edelleen omasta mielestäni hyvä äiti, jos tämän kaiken pystyisinkin tekemään.

Varasimme ystäväni kanssa tulevan reissun jo hyvä tovi sitten, jopa hieman mieheni avustuksella, sillä hän näki kuinka minua alkoi jo korventamaan hänen monet menonsa ja nauttiminen erinäisistä tapahtumista. Muistan itsekin kun aloin jo oikein päässäni laskemaan, että mieheni on päässyt jo näin ja näin monta kertaa yksin ulos lasilliselle, poikien kanssa olutfestivaaleille, työpaikan virkistyjäisiin jne. Eikä reissuja edes ollut liian paljon, mutta jokainen reissu oli lisää siihen vaakakuppiin, jossa omalla puolellani oli 0 reissua tai ehkä muutama koiran kanssa tehty lenkki tai kauppareissu, jolla ostin viikon ruoat. Huraa! Nämäkin olivat aluksi toki luksusta, kun oli viettänyt vauvan kanssa kirjaimellisesti ajan neljän seinän sisällä usean viikon, mutta pian sisimmästäni alkoi entinen minäni tulla esiin ja vaatimaan myös hieman omaa aikaa ja omia menoja.

Toivonkin, että jokainen äiti uskaltaisi pyytää omaa aikaa silloin kun sitä tarvitsee ja mikä tärkeämpää, uskaltaisi nauttia siitä, sillä se aika on sitä mikä saa jaksamaan kun arki painaa täysillä päälle. Toki vauvan hymyt ja uuden oppimisen hetket ovat korvaamattomia ja ihania, mutta vaikka kuinka kaikki sanovat, että ne hymyt auttaa jaksamaan arjessa, sanon itse, että paskanmarjat. Kyllä se, että saa nukkua yön rauhassa, juoda aamukahvin rauhassa ilman pelkoa keskeytyksestä, käydä vessassa ilman hätäilyn tarvetta, vetää pää täyteen, tanssia jalat kipeiksi, syödä itsensä täyteen, mitä nyt kukakin haluaa ja kutsuu rentoutumiseksi. Mutta edes se yksi ilta, jolloin voit tehdä vain niitä asioita mitä SINÄ haluat, eikä mitä sinun täytyy.

Tuon reissun varaamisen jälkeen olen voinut yöllä syöttäessäni miettiä, että kohta on se yö jolloin saan vain nukkua. Paskavaippoja vaihtaessani miettiä, kohta mieheni vaihtaa vaipat päivän verran ja pian mieheni saa kunnolla aikaa tutustua tyttäreensä ja minä saan juoda itseni mukavaksi. Ja tietenkin mikäli ei koe tarvitsevansa omaa aikaa, niin ei silloin sitä tietenkään pidäkään ottaa, mutta jos yhtään kokee, että vapaapäivä minulle rakkaista voisi tehdä hyvää ja auttaa rakastamaan heitä vielä vähän enemmän, jos mahdollista, niin ota se vapaapäivä. Äläkä ainakaan mieti, mitä muut ajattelevat, ajattelevatko ihmiset tämän olevan liian aikaista jne. EI. Tämä on teidän perheen asia, teidän elämä ja teidän perhe. Sen tarkoitus on toimia kuten te toimitte. Jokainen vanhempi on täydellinen vanhempi juuri omalle lapselleen ja minäkin haluan pysyä täydellisenä vanhempana omalle lapselleni sekä rakastavana vaimona omalle miehelleni , siksi kahden yön päästä tämä äiti vetää lökäreiden sijasta mahdollisimman kireät vaatteet päälle, jotta perseen muoto kerrankin näkyy ja maitotankit pääsevät edustamaan. Varo Vaasa, kauhukaksikko on kohta jälleen liikkeellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *