Vauvantuoksua

Äidinhiljainen

Äitiyden myötä hiljaisuus on saanut täysin uuden merkityksen. On sana haudanhiljainen, joka tarkoittaa..no, että on hiljaista kuin haudassa eli hyvin hiljaista, suorastaan äänetöntä. Lähelle tätä pääsee äidinhiljainen.

Jotta pääset lähtemään kuvassa näkyvän tuhisijan vierestä herättämättä pienokaista, täytyy sinun olla äidinhiljainen. Kulkea kuin ninja, ennakoida kuinka lakana rypistyy allasi ja kinnaa samalla lakanaa pienokaisen alla, mikä on jo yksi asia mihin pienokainen saattaa herätä(VARO!)

Liikut ja nouset yksi nivel ja lihas kerrallaan. Varo sitä rannetta, ettei se vaan naksu. Nyt ei ole sen aika! Kun kaikki muu on onnistunut, niin varo niitä saamarin puuvillalakanoita, sillä kun mikä tahansa ruumiinosasi osuu niihin vauvan korvan vieressä, on se kuin voitelisit vastapaahdetun paahtoleivän pintaa ja kaikki tietää miten sitten käy.

Pienet silmät raottuu ja etsii sinua väsyneellä katseellaan. Samalla maastoudut täysin liikkumattomaksi peiton sekaan ja olemuksesi on lakanaakin kalpeampi, sillä nukutusmaratoni on kestänyt jo tunteja.

Silmät alkavat jälleen ummistua. Voit hengittää taas ja lopettaa mielessä kiroilun, että liikutit taas tuota peittoa. Etkö koskaan opi?! Odotat hetken ja hengität vauvan korvan juuressa, niinkuin sinäkin nukkuisit. Hetken päästä tulee täydellisen hiljaista. Kuuntelet tarkemmin, että kai pienokainen nyt hengittää. Hetkeä myöhemmin kuulet kuinka alkaa tasainen tuhina ja samalla tiedät, että nyt hän nukkuu.

Alat jälleen nousemaan, noudattaen pomminpurkajan varovaisuutta. Pääset ylös ja jalat koskettavat lattiaa. Otat askelia. Lähestyt ovea, avaat sen hiljaa. Astut ovesta ulos ja suljet oven takanasi.

Onneksi olkoon, olet äidinhiljainen!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *