Vauvantuoksua

Ă„idille đź–¤

”Hei äiti, minä tässä, vauvasi.
Olen juuri nyt hyvin onnellinen ja osaan näyttää sen jo hymylläni, kerran olen myös nauranut. Opin hymyilemisen ja nauramisen sinulta ja isiltä. Ne olivat minulle helppo oppia, sillä te hymyilette niin paljon.

Hei äiti. Minä tiedän, että sinä haluaisit kovasti nähdä ja kuulla minun nauravan useammin. Huomaan sen, kun kutittelet minua joka päivä, leikit edessäni erilaisilla leluilla ja hauskuutat minua koiran kanssa, Nessihän se oli. Hänkin on hauska. Ă„lä huoli, kyllä minä vielä nauran. Nauran niin paljon, että vatsaan sattuu. Ja sitten sinäkin naurat, mutta myös itket, niin teit viimeksikin. Ajattelen niiden kuitenkin olleen onnen kyyneliä.  Ja niitä kerroitkin niiden olevan.

Hei äiti. Anteeksi, että heräilen usein öisin. En minä valvota sinua tahallani. Välillä minulla on nälkä ja silloin itkettää, mutta tiedän että hetken päästä sinä annat minulle maitoa silittäen samalla päätäni, pidän siitä. Välillä huoneessa on niin hämärää ja hiljaista, että itkettää ja pelottaa. Sillä sinun mahassasi kuulin koko ajan sydämensykkeesi, vaikka olikin pimeää, siksi sylisi edelleen tuo minulle lohtua, sillä olen silloin lähempänä sydäntäsi ja tunnen oloni taas turvalliseksi. Välillä minulla on vain ikävä. Ikävä sinun tuoksuasi, ikävä sinua. Sillä sinun tuoksusi tuo minulle turvaa, lisäksi tuoksut ihan lämpimälle maidolle, pidän siitäkin.


Hei äiti. Kuten sinullakin, niin minullakin on välillä hieman huonoja päiviä. Voin olla väsyneempi, kiukkuisempi, enemmän huomiota tarvitseva. Vaikka se sinua paljon sitookin ja saatat tuntea olosi välillä väsyneeksi sen vuoksi, niin minä kiukuttelen sinulle, koska minä rakastan sinua. Tiedän, että sylisi ottaa minut vastaan, lämpösi rauhoittaa minua ja kätesi silittää päätäni hellästi. Et anna minun itkeä yksin vaan olet vieressäni.

Hei äiti. Viime viikolla minua pisti monta piikkiä, sanoit niitä rokotuksiksi. Ne sattuivat kovasti, mutta lohdutit minua silloinkin, ehkä myös vähän itkit minun kanssani kun minä itkin. Olen ollut nyt hieman kiukkuisempi ja herään useasti yöllä. Sylisi on nyt paras paikka ja tuoksusi tuo turvaa. Ethän mene kovin kauas äiti. Ethän väsy minuun nyt. Tämä kestää vain hetken, mutta nyt minä tarvitsen sinua. Kohta olen jälleen oma itseni ja tutkin maailmaa. Mutta nyt haluan olla lähelläsi.

Hei äiti. Sinun ei tarvitse olla mitään muuta kuin olet. Minusta sinä olet paras, olethan äitini. Saat olla välillä väsynyt, saat olla välillä kiukkuinen, mutta kuten sinäkin sanot minulle, niin sanon nyt myös sinulle;”kyllä me selvitään, mistä vain”. Ota siis pienet päikkärit, käy vaikka kahvilla sen nauravan ystäväsi kanssa, kyllä minä hetken isin tai mummon ja vaarin kanssa pärjään. Tiedän, että se tekee sinulle hyvää, sitten me hymyillään taas toisillemme kun tulet.

Hei äiti. Kaikki nämä asiat ovat olleet minulle kerran uusia, vähitellen niistä tulee tuttuja ja hallitsen ne paremmin. Koko ajan opin kuitenkin lisää. Näytä minulle maailmaa ja opeta minulle millainen maailma on, minä en millään malttaisi odottaa sen näkemistä, siksi välillä suututtaa kun en osaa vielä liikkua. Onneksi pääsen sylissäsi näkemään monia asioita ja vielä korkeammalta kuin Nessi -koira.

Hei äiti. Minä olen iloinen, että juuri sinä olet minun äitini. Tiedän myös, että sinä olet onnellinen minusta, sanot sen joka päivä. Sanot rakastavasi minua ja kutitat nenääni. Sekin vähän hymyilyttää. Minä kasvan kovaa vauhtia. Ymmärretään toistemme kasvuilot ja kasvukivut, ne kuuluu tähän, niin olen kuullut. Tämä on meille molemmille uutta. Aika rientää niin nopeasti, että kohta en ole enää pieni vauva vaan iso tyttö, joksi minua nytkin jo välillä kutsut. Annetaan toisillemme kiukuttelu anteeksi ja rakastetaan joka päivä vielä vähän lujempaa. Sillä äiti, sinä sanoit, että minä muutin isin ja sinun elämän, mutta te muutatte minun elämääni joka päivä opettamalla, hellimällä ja rakastamalla minua yhä enemmän ”  🖤

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *