Me, Myself and I

Onnentunnetta etsimässä..

Maanantai. Uuden viikon alku, mutta silti tuntuu, että vanha viikko painaa edelleen päälle eikä voimia uuteen viikkoon oikein ole. Viime aikoina on jälleen tuntunut olevan usein päiviä, jolloin kaikki on oikeasti hyvin, mutta silti tuntuu, että pää painaa liikaa ajatuksineen, eikä onnesta tahdo oikein saada kiinni. Tiedätkö tunteen? Ei ole suruja surtavana, eikä mikään fyysinen kolotuskaan vaivaa, ei ole mitään mikä nyt häiritsisi nykyhetkeä, mutta silti tuntuu, ettei oikein jokapäiväiseen olemiseen riitä paukkuja. Pää on tukossa ajatuksien kanssa, tyytyväisyys itseen on kadoksissa ja muutenkin tuntuu, ettei hyväolo oikein ole läsnä. Hyvin vaikea asia selittää, mutta tuolta se suurin piirtein tuntuu. Sitten sitä toki vielä hieman soimaa itseään, että kerta nyt ei mitään oikeaa ongelmaa ole päällä, niin eikö nyt olisi ihan hyvä hetki olla tyytyväinen ja onnellinen..mutta eipä se vaan näin toimi. Shit. Tuntuuko teistä koskaan tältä?

Itse en usko, että ihminen voi joka hetki olla tyytyväinen elämäänsä tai että edes tarvitsee, mutta mahtaako tällainen low-fiilis olla kuinka yleistä. Että kaikki on hyvin, mutta mikään ei oikein herätä sellaista jeejee-oloa, vaan kaikki vaan on..

Olemme mieheni kanssa puhuneet tästäkin viime aikoina ja paljon varmasti vaikuttaa se, että vietän nykyisin hyvin paljon aikaa kotona lapsen kanssa. Joten piirit ovat pienet. Toki ulkoillaan ja käydään viikottaiset kauppareissut, mutta siinäpä se paljolti on. Seinät ovat tutut, rakkaat, mutta ehkä jopa liian tutut, jotta ne saa olon jo tuntumaan aika kahlitulta. Paljolti on myös omassa varassani, että miksen vain lähde ylös, ulos, lenkille ja kylän raitille, mutta varsinkin jos tällaisia päiviä on paljonkin, niin on huomattavasti helpompaa jäädä kotiin kuin lähteä ulos ainakaan olemaan sosiaalisesti aktiivinen. Vaunulenkillä käymme jo päivittäin ja se aina virkistääkin, mutta eipä se kovin suurta kokemusfiestaa päivään tarjoa.

Vai onko se tämä harmaa vuodenaika tai se kun ei oikein ole talvi eikä kevät. Ei voi nauttia lumesta, mutta ei vielä alkavasta keväästäkään auringonsäteineen. Tympeää tämä ainakin on, sillä haluaisin olla onnellinen. Haluaisin tuntea onnentunnetta, kun kaikki oikeasti on hyvin ja tiedän, että kyllä ne murheet kavereineen vielä tännekin tönöön löytää, joten varmasti jaksaisi sitten paremmin, kun olisi onnea tankattu selkäreppuun tässä kohtaa. Plaah. Tällaista tänne.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *